Image-1.jpg

Maija Silvennoinen

Maatalon vanhin tytär 

 

Vain tuoreista ja lähellä tuotetuista sesongin raaka-aineista syntyy hyvää, maukasta ja terveellistä ruokaa. Hyvin valmistettu ruoka on nautinto-aine, josta kaikkien pitää nauttia hyvällä omallatunnolla. Nautin ruoasta, sen valmistamisesta, ruoan kuvaamisesta sekä uusien makujen luomisesta. Ruoka on intohimoinen rakkauteni. Yhdessä syöminen on minulle tärkeää. Hyvän ruoan ja viinin äärellä oleminen on sosiaalista elämää parhaimmillaan. Kokin työ vaatii kärsivällisyyttä, luovuutta, tervettä kunnianhimoa, hyvää fyysistä sekä psyykkistä kuntoa, nöyryyttä, pitkää pinnaa ja sydämen täytyy olla täysillä mukana. 

274999831_1245722679290912_4987850251179391716_n.jpg

Ensemble Gamut! on luonut oman uniikin soundinsa yhdistämällä elementtejä keskiajan musiikista, suomalaisista kansansävelmistä, vauhdikkasta improvisaatiosta sekä elektronisista äänimaisemista. Yhtyeen nimi viittaa keskiajan musiikinteoreettiseen järjestelmään !Gamut”:n (Guido Arezzolainen). Gamut on myös värisävyjen kokonaisuus, ja !kamu”, !kamut” viittaa tietysti suomalaiseen kansanmusiikkiin, sekä kaveruksiin. Yhtye julkaisi esikoisalbuminsa !UT” joulukuussa 2020, ja palkittiin mm. Suomen Vanhan Musiikin liiton !Vuoden vanhan musiikin teko” -palkinnolla ja valittiin vuoden mm. 2020 parhaiden proge-levyjen joukkoon (Jez Rowden). Yhtye on esiintynyt mm. Saksan Via Mediaeval -festivaalilla, Amsterdamissa Ambigu #1 -konserttisarjassa, BRQ Vantaa festivaalilla, JuuriJuhla RotFest -festivaalilla, Janakkala barokissa, Sastamala Gregoriana -festivaalilla, Oulun vanhan musiikin festivaalilla, Imatran ”Vanhassa vara parempi” -festivaalilla, lukuisissa konserttisarjoissa sekä mm. klubikeikalla Tenho Restobarissa. Yhtyeen kiitetty debyyttialbumi ”UT” viittaa ulkopuolisuuteen, ”utanför”, tai ilman jotakin tai jotakuta olemiseen, ja on myös keskiajan musiikkiteoreetisen järjestelmän Gamut:in ensimmäinen sävel (ut, re, mi, fa, so, la). Yhtyeen debyyttialbumille on valikoitu kauniita ja koskettavia sävelmiä ja tekstejä keskiajan käsikirjoituksista, yhdistäen näitä suomalaisiin kansansävelmiin, joissa samat teemat ovat läsnä - saavuttamaton rakkaus, intohimo, suru, haikeus ja kuolema.

Aino Peltomaa (kuvaaja Henri Melaanvuo).JPG

Aino Peltomaa on kansainvälistä uraa tekevä suomalainen laulaja, muusikko, sovittaja, pedagogi ja tuottaja. Peltomaa on syvällisesti perehtynyt keskiajan ja renessanssin musiikkiin, suomalaiseen kansanmusiikkiin ja viime vuosina yhä enemmän improvisoituun musiikkiin, nykymusiikiin sekä elektroniikkaan luoden oman tyylinsä näiden genrejen rajapinnoilla. Peltomaa tekee runsaasti poikkitaitellista yhteistyötä eri taidelaijien edustajien ja maineikkaiden kansainvälisten artistien kanssa Suomessa ja ulkomailla. Peltomaa luotsaa perustamiaan yhtyeitä Ensemble Gamut!, Peltomaa Fraanje Perkola, Amor Céu, Harmony of the Spheres ja toimii tämän lisäksi mm. Trio Sufirassa, Aition-yhtyeessä, sekä belgialaisen kontrabasisti Nathan Woutersin luotsaamassa ´k:amos -duossa.

 

Peltomaa on opiskellut keskiajan musiikin esityskäytäntöjä mm. Patrizia Bovin, Dominique Vellardin, Baptiste Romainin ja Guillermo Perezin johdolla ja toimii useassa kansainvälisissä projekteissa sekä laulajana, että taiteellisena johtajana tai partrerina. Sanoittajana Peltomaa julkaisi esikoisalbuminsa ´k:amos kansainväliselle Aspen Edities - levymerkille 2019 yhteistyössä belgialaisen kontrabasistin Nathan Woutersin kanssa. Vuonna 2021 belgialainen levymerkki Outhere Music julkaisi Peltomaan uusimman julkaisun ÆR triolla Peltomaa Fraanje Perkola, hollantilaisen pianistin Harmen Fraanjen sekä suomalaisen gambistin Mikko Perkolan kanssa. Levy valittiin mm. Musiq 3- kansallisen radiokanavan viikon levyksi ja noteerattiin mm. Guardianissa. Keskiajan musiikkia, suomalaista kansamusiikkia, improvisaatiota ja elektroniikkaa yhdistävän Ensemble Gamut!:n esikoislevy ”UT” valittiin mm. Suomen Vanhan musiikin teoksi 2020, vuoden parhaiden proge-levyjen joukkoon (Jez Rowden, The Progressive Aspect), sekä YLE:n vuoden taidemusiikkilevy 2021-ehdokkaiden joukkoon.

 

Peltomaa on tehnyt radiotaltiointeja, kantaesittänyt suomalaista musiikkia ja työskennellyt residenssitaiteilijana vuosina 2015-2019 Belgiassa. Hän toimi mm. taiteellisena johtajana Hildegard Bingenin Ordo Virtutum -mysteerinäytelmässä, esittäen myös Humilitaksen roolin, toteutti Mika Karhun, Raimo Uunilan ja Panu Varstalan kanssa monitaideteoksen Porvoon taidetriennaaliin sekä kantaesitti Petros Paukkusen ”Heavenscape” -ääniteoksen HAM- museossa. Hän myös kantaesitti enkelin roolin Andrew Lawrence Kingin johtamassa passiossa, sekä toimi äänenä Essi Kausalaisen "B" -teoksessa, jonka kantaesitys oli 2021. 

 

Peltomaalla on maisterin tutkinnot sekä musiikista, että psykologiasta ja hän on kehittänyt gregoriaanista laulua, joogaa ja meditaatiota yhdistävän laulumetodin, sekä toiminut musiikin opetus-ja koulutustehtävissä. 

Holma-Inkinen_3.jpg

Juuli Holma aloitti sellonsoiton 6-vuotiaana synnyinkaupungissaan Jyväskylässä. 15-vuotiaana hänet hyväksyttiin Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolle, jossa hän pääsi paitsi opiskelemaan Suomen parhaiden opettajien johdolla, myös soittamaan eri puolilta Suomea tulevien lahjakkaiden nuorten kanssa. Kamarimusiikista tulikin hyvin pian Holman suurin intohimo, jota hän sai toteuttaa useissa vakituisesti toimineissa kokoonpanoissa Suomen lisäksi myös ulkomaisilla mestarikursseilla sekä European
Chamber Music Academyssa. Opettajina toimivat maailman johtavien kamarikokoonpanojen jäsenet mm. Julliard-, Chillingrian-, Fine Arts- ja Alban Berg -kvarteteista.

Instrumenttiopintojaan Holma on täydentänyt Chicago College of Performing Artsissa amerikkalaisen sellistin Wendy Warnerin johdolla sekä lukuisilla ulkomaisilla mestarikursseilla opettajinaan mm. Frans Helmersson, Torleif Thedeén, Gary Hoffman ja Bernard Greenhouse. Syksystä 2019 alkaen Holma on opiskellut barokkisellonsoittoa ammattikorkeakoulu Noviassa, Pietarsaaressa.

Valmistuttuaan musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta 2012 Holma toimi vuoden ajan muusikkona Portugalin Guimarãesissa, Euroopan kulttuuripääkaupungissa, esiintyen myös muualla maassa. Monen onnekkaan sattuman kautta Holmasta tuli Lapin kamariorkesterin sellon äänenjohtaja vuonna 2013, missä tehtävässä hän toimii edelleen. Orkesterimuusikkona Holmaa on kuultu lisäksi mm. Radion sinfoniaorkesterin, Helsingin kaupunginorkesterin ja Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin sellosektioissa, Tampere Filharmonian ja Jyväskylä Sinfonian soolosellistinä, sekä Ludwigsburg Festival Orchestrassa Saksassa ja Verbier Chamber Orchestrassa Sveitsissä.

Soitettuaan duo- ja pianotriorepertuaaria liki kymmenen vuoden ajan miehensä, viulisti Juhana Inkisen kanssa, päätti pariskunta perustaa nykyiseen kotikaupunkiinsa Rovaniemelle Kaamos-kvartetin tammikuussa 2014. Kvartetti debytoi pian perustamisensa jälkeen Lontoossa, perusti oman kamarikonserttisarjan, sekä esiintyy ahkerasti omin konsertein Lapin alueella. Vuonna 2017 Holma ja Inkinen päättivät yhdistää kaksi intohimoaan: musiikin ja ruoan, ja perustivat Soiniin, Etelä-Pohjanmaalle
musiikki- ja gastronomiafestivaali Soinillisen.

Viimeaikaisista esiintymisistä mainittakoon lukuisien muiden soolo- ja kamarimusiikkikonserttien joukosta Mieczysław Weinbergin Concertino Lapin kamariorkesterin solistina, J.S. Bachin D-duuri Allemande soolosellolle osana Lapin kamariorkesterin kausiohjelmaa, vierailukonsertit Meri-Lapin jousikvartetin riveissä, Esko Grundströmin uuden teoksen kantaesitys Soinissa sekä resitaali Vaasa Baroque
-festivaalilla.

Holma on myös kysytty pedagogi ja on opettanut sellonsoittoa ja kamarimusiikkia sekä Lapin musiikkiopistossa että yksityisesti eri puolilla Suomea. Holman soitin on Giovanni Grancino -sello vuodelta 1685.

Pekka Niskanen.jpg

Pekka Niskanen aloitti työnsä Lapin kamariorkesterin klarinetin äänenjohtajana lokakuussa 2000. Klarinettia hän ryhtyi soittamaan Turun musiikkiluokilla Esko Parikan opastuksella ja jatkoi opintojaan myöhemmin Turun konservatoriossa, missä hän opiskeli aluksi Seppo Salovaaran ja myöhemmin Tapio Liukkosen johdolla. Hän suoritti konservatorion jatkotutkinnon vuonna 1999. Sibelius-Akatemiassa Pekka aloitti opintonsa syksyllä 1998 (esittävän säveltaiteen ko.) ja on siellä opiskellut Harri Mäen ja Kari Kriikun ohjauksessa. Klarinetinsoiton diplomin hän suoritti marraskuussa 2004 ja valmistui musiikin maisteriksi viimein (äidin ja isän suureksi iloksi) kesällä 2008.Pekka on ottanut osaa mm. Alan Hackerin, Anna-Maija Korsimaan, Kari Kriikun, Roman Guyot’n, Andrew Marrinerin ja Charles Neidichin mestarikursseille. Lisäksi hän on suorittanut kamarimusiikkiopintoja mm. Ilmo Rannan ja Ralf Gothónin johdolla. Erasmus-vaihto-ohjelman puitteissa hän opiskeli Rotterdamin konservatoriossa opettajinaan Nancy Braithwaite (klarinetti) ja Henri Bok (bassoklarinetti).Pekka on soittanut mm. Turun ja Tampereen kaupunginorkestereiden, Kansallisoopperan orkesterin sekä Avanti!:n riveissä.

yks_juhana_web.jpeg

Viulisti Juhana Inkinen valmistui Sibelius-Akatemiasta musiikin maisteriksi keväällä 2012.
Viulunsoiton A-tutkinnon hän suoritti samassa opinahjossa erinomaisin arvosanoin Mari Tampere-Bezrodnyn johdolla. Inkinen on täydentänyt opintojaan Universität für Musik und Darstellende Kunst Wien -musiikkiyliopistossa (2006-2007) ja Chicago College Of Performing Arts -musiikkikorkeakoulussa (2010).

Juhana Inkinen on aktiivinen ja monipuolinen muusikko. Hän konsertoi Suomessa ja ulkomailla niin kamari- ja orkesterimuusikkona kuin omin soolokonserteinkin. Inkisen uralla tärkeitä suunnannäyttäjiä ja mentoreita ovat olleet mm. Robert Chen, Guy Braunstein, Shmuel Ashkenasi, Vladimir Ashkenazy, Esa-Pekka Salonen, ja John Storgårds.

Vuonna 2011 Inkinen kiinnitettiin viulistiksi Euroopan kulttuuripääkaupunkiin Guimarãesiin. Kulttuuripääkaupunkivuoden aikana hän toimi äänenjohtajana kaupunkiin  perustetussa uudessa orkesterissa Fundação Orquestra Estúdiossa ja esiintyi kamarimuusikkona eri puolilla Pohjois-Portugalia. Vuoden mittainen projekti oli merkittävä tapaus Portugalin musiikkielämässä, ja se saavutti innostuneen vastaanoton niin yleisössä kuin mediassakin.

Suomalaisissa ammattiorkestereissa Inkinen on soittanut lukuisia konsertteja Lapin kamariorkesterissa, Oulu Sinfoniassa, Kemin kaupunginorkesterissa, Tampere Filharmoniassa, Radion Sinfoniaorkesterissa ja Sinfonia Lahdessa. Nuoriso-orkestereissa Inkinen on ollut mukana European Union Youth Orchestrassa, European Music Academies Symphony Orchestrassa ja Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesterissa soittaen monissa merkittävissä konserttisaleissa ympäri Eurooppaa, Wienin Musikvereinista Amsterdamin Concertgebouwhun ja Berliinin Konzerthausista Lontoon Barbican Halliin.

Inkinen esiintyy säännöllisesti duo Jujussa yhdessä puolisonsa sellisti Juuli Holman kanssa. Duo on esiintynyt yhdessä jo yli kymmenen vuoden ajan eri puolilla Suomea, USA:ssa, Ranskassa ja Portugalissa. Jujun ohjelmisto koostuu kaikista keskeisistä jousiduolle sävelletyistä ja sovitetuista teoksista sekä harvemmin kuulluista helmistä. Duo pyrkii monipuolisuuteen paitsi kappalevalinnoissaan myös konsertointipaikoissaan: mainittakoon, että Holmaa ja Inkistä on kuultu yhdessä esimerkiksi lintutornissa keskellä kainuulaista metsää, Taiga-klubilla rovaniemeläisellä ravintola Kauppayhtiöllä, rakennustyömaalla eteläpohjalaisessa periferiassa, sinfoniaorkesterin solistina Johanneksen kirkossa Helsingissä, konserttilavalla Pariisin sydämessä Cité des Artsissa ja Portugalin tv:ssä.

Tällä hetkellä Inkinen vaikuttaa Lapissa. Hän toimii primaksena Meri-Lapin jousikvartetissa, viulunsoiton lehtorina Meri-Lapin musiikkiopistossa ja konserttimestarina Kemin kaupunginorkesterissa.


 

anna_kuvaja_web-3.jpg

Pianisti Anna Kuvaja tunnetaan monipuolisena taiteilijana niin solistina, kamarimuusikkona kuin orkesterisoittajanakin. Hän on myös aktiivinen fortepianisti.  Toisaalta häntä voi kuulla myös suvereenina nykymusiikin tulkkina - hän on esiintynyt mm. Avanti!:n, Radion sinfoniaorkesterin ja Uusinta-ensemblen riveissä.  Kuvaja on konsertoinut sekä Suomessa että ulkomailla, tehnyt useita kantanauhoja YLE:lle ja esiintynyt monilla mielenkiintoisilla festivaaleilla, kuten Mäntän musiikkijuhlat, Crusell-viikko, Vantaan BRQ-festivaali, Musiikin aika -festivaali ja Hiljaisuus-festivaali.

Vuodesta 2010 Kuvaja on toiminut konsertoimisen ohella tuntiopettajana Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa. Siellä hänen opetettavia aineitaan ovat pianonsoitto, prima vista pianisteille ja notaation tulkinta ja esityskäytännöt 1750-1850 -kurssi, jossa hän lukee opiskelijoiden kanssa valistuksen ja romantiikan ajan lähteitä ja keskustelee heidän kanssaan musiikin valoista ja varjoista.  

Kuvaja aloitti pianonsoitonopintonsa Kuhmossa ja siirtyi 16-vuotiaana Espoon musiikkiopistoon Katarina Nummi-Kuisman oppilaaksi. Sen jälkeen seurasivat ammattiopinnot Sibelius-Akatemiassa, jossa hänen opettajiaan olivat Tuija Hakkila ja Liisa Pohjola. Opintoja syvensivät myös useat mestarikurssit, vaihto-opiskelu Pariisin konservatoriossa Henri Bardan johdolla sekä työharjoittelu Zürichin oopperan orkesteriakatemiassa v. 2005–2007.  Kuvaja piti ensikonserttinsa erinomaisin arvosteluin vuonna 2008 Helsingissä.

Vuonna 2016 Anna Kuvaja julkaisi soololevynsä "Fluvial" levymerkillä Alba Records. Levy sai mm. viisi tähteä BBC Music Magazine -lehdessä, jossa sitä ylistettiin: "häikäisevä ensilevy...voimakasta Schubertia".

Kuvajalle on myönnetty monia apurahoja eri säätiöiltä. Valtion musiikkitoimikunta Taike myönsi Kuvajalle taiteilija-apurahan vuodeksi 2017. Pro Musica -säätiö, joka lahjoittaa apurahoja hakemuksetta, tuki hänen taiteellista työskentelyään vuonna 2021.

Jukka+Perko1,+kuva+Mika+Toivanen.jpg

Saksofonisti Jukka Perko soitti itsensä jazzpiirien tietoisuuteen teini-ikäisenä Pori Jazzissa kesällä 1986. Jo seuraavana vuonna hänet kutsuttiin legendaarisen trumpetistin Dizzy Gillespien 70-vuotisjuhlakiertueen orkesteriin. Ensimmäisen saksofoninsa maalaistalon poika oli ostanut vasta 14-vuotiaana, broileritilalla tienaamillaan kesätyörahoilla, ja 24-vuotiaana hän olikin esiintynyt saksofoninsa kanssa jo yli 30 maassa.

Hänen tunnetuimpiin levytyksiinsä kuuluvat Blue Note -levymerkillä julkaistu Jukka Perko & Hurmio -yhtyeen Music of Olavi Virta, Virtuosi di Kuhmo -kamariorkesterin kanssa levytetty Kaanaanmaa sekä We Jazz -levymerkillä julkaistu Dizzy Gillespien 100-vuotisjuhlavuotta juhlistanut Dizzy.

Lisäksi Perko on tunnettu lukuisista menestyneistä yhtyeistään sekä laajasta ohjelmistostaan big bandien ja sinfoniaorkestereiden solistivieraana.

 

Soittamisen ohessa hän toimii Viapori Jazz -festivaalin taiteellisena johtajana, Oulun musiikkijuhlien taiteellisena johtajana yhdessä viulisti Elina Vähälän kanssa, sekä opettajana Sibelius-Akatemiassa.

Musiikki on Perkolle tapa olla olemassa. Soittamaan hän on oppinut samoin kuin puhumaan, kuunnellen ja matkien. Hiljentymällä musiikkia lähestyvä Perko kuvaa omaa asennettaan soittamiseen ja säveltämiseen tasapainotteluksi täydellisyyden tavoittelun ja keskeneräisyyden hyväksymisen välillä. Ehkä siksi hänen sävelensä soivat sitä, mitä jotkut kutsuvat armoksi.

Loistavan soittotekniikkansa siivittämänä ja yhdistelemällä suomalaiskansallisia ominaispiirteitä jazzin perinteeseen hän on kasvanut yhdeksi sukupolvensa tärkeimmistä saksofonisteista.

EV66975_7_768x470.jpg

Rumpali Teppo Mäkynen (s. 1974) ilmestyi maamme jazzkentälle 1990-luvun puolivälissä ja on ehtinyt sen jälkeen vaikuttaa monessa eri roolissa: rumpalina, dj:nä, bändinjohtajana ja tuottajana. Kotipaikkakunnan Salon musiikkikoulussa alkaneet lyömäsoitinopinnot jatkuivat Kaustisen musiikkilukiossa ja Kokkolan konservatoriossa, ja ylioppilaaksi kirjoitettuaan Mäkynen vietti vuoden Oriveden opiston musiikkilinjalla, kunnes pääsi Sibelius-Akatemian jazzosastolle vuonna 1994.

Sibelius-Akatemiassa Mäkynen soitti pian monessa opiskelutoverinsa yhtyeessä, kuten Antti Rissasen Mr. Fonebone-bändissä. Muita 1990-luvun puolivälissä syntyneitä kokoonpanoja olivat muun muassa basisti Ape Anttilan Quartet Coyote, saksofonisti Manuel Dunkelin kvartetti ja kosketinsoittaja Pessi Levannon Burn!. Suurempaa suosiota Mäkynen pääsi maistamaan The Poppoossa, johon saksofonisti Jukka Perko ja vibrafonisi Severi Pyysalo kiinnittivät hänet ja basisti Ville Huolmanin vuonna 1997.

Vuosituhannen vaihtuessa Mäkynen oli ehtinyt jo levyttää liki kymmenellä albumilla, ja Finland Festivals myönsi hänelle Vuoden nuori taiteilija -tunnustuksen vuonna 2000. Samoihin aikoihin Mäkynen kiinnostui elektronisesta musiikista ja lähti muutamasta yhtyeestä tutustuakseen lähemmin tähän uuteen musiikkilajiin. Hänen elektronista puoltaan kuultiin aluksi kitaristi Jarmo Saaren Reunassa, jossa Mäkynen sekä rummutti että scratchasi, mutta puhtaasti dj:n roolissa hän pysyi saksofonisti Olli Ojajärven So So -yhtyeen sekä Don Johnson Big Bandin riveissä. Myöhemmin dj:n homma jäi Mäkysen toiminnassa sivummalle, kun hän keskittyi musiikin tekemiseen ja tuottamiseen.

Mäkynen pyöritti levyjä jonkin aikaa nimellä DJ Zäppä, mutta pian taiteilijanimeksi vaihtui ystävän keksimä Teddy Rok. Näin ensimmäisen kokonaan oman bändiprojektinsa Mäkynen risti Teddy Rok Seveniksi. Alun perin Teddy Rok Sevenin piti olla vain studiotuotanto, mutta levynteon jälkeen Mäkynen kokosikin livebändin. Kokoonpano teki hyviä klubi- ja festivaalikeikkoja Suomessa, Virossa ja Ruotsissa, mutta oli aika lyhytikäinen: viimeinen esiintyminen oli Pori Jazzeissa kesällä 2006, jolloin Mäkynen sai myös festivaalin Vuoden taiteilija- tunnustuksen.

Vuonna 2000 Mäkynen oli ensimmäisen kerran mukana Nuspirit Helsinki -kollektiivin tuotannoissa kolmen kappaleen vinyylilevyllä Montana Roha Jazz EP. Levy Nuspirit Helsinki ilmestyi amerikkalaisella Guidance-levymerkillä, ja projektin tiimoilta koottiin myös iso livekokoonpano, joka keikkaili aktiivisesti eri puolilla Eurooppaa vuonna 2003. Mäkynen on ollut tärkeässä roolissa myös useissa Nuspirit Helsingin remiksauksissa ja varsinkin The Five Corners Quintet -projekin studio- ja liveversioissa. Perusolemukseltaan klassista 50-60-lukujen groovejazzia soittanut The Five Corners Quintetin suosio kasvoi synnyttyään nopeasti suureksi: syyskuussa 2005 julkaistua albumia myytiin puolessatoista vuodessa noin 40 000 kappaletta ympäri maailmaa, ja vuoden 2006 aikana yhtye soitti liki 60 keikkaa eri puolilla maailmaa. Viime vuosina yhtyeen keikkatahti on vähän rauhoittunut, mutta jäsenten mukaan yhtyettä ei kuitenkaan ole kokonaan kuopattu.

Mäkysen laajaa näkemystä ja asiantuntemusta rytmimusiikin alueella on aina arvostettu kollegojen keskuudessa. Ei siis ihme, että jossain vaiheessa häntä pyydettiin myös musiikin tuottajaksi. Ensimmäisen kerran näin tapahtui laulaja Sami Saaren albumilla Turisti(EMI 2002), jolle Mäkynen tuotti kolme kappaletta yhdessä Mikko Paavolan kanssa. Suurempi projekti oli oman Teddy Rok Sevenin levy Universal Four, jonka jälkeen tuottajan kädenjälki on kuulunut muun muassa trumpetisti Jukka Eskolan albumilla Jukka Eskola (Free Agent Records 2005) ja saksofonisti Timo Lassyn levyllä The Soul & Jazz of Timo Lassy (Ricky-Tick 2007).

Viime aikoina Mäkystä on työllistänyt etenkin Stance Brothers -studioprojektin kautta syntynyt Jo Stance -liveprojekti, joka vuonna 2012 keikkaili ahkerasti ympäri Suomea ja julkaisi albumin Jo Stance lokakuussa 2010. Mäkynen on 2000-luvulla valittu kuusi kertaa parhaaksi rumpaliksi Jazzrytmit-lehden kriitikkoäänestyksessä, ja marraskuussa 2007 hänet palkittiin Jazzliiton Yrjö-palkinnolla.

jazz-finland-jamit-eero-seppa-IMG_6992.jpg

Eero Seppä (s. 1990) aloitti sähköbassonsoiton 11-vuotiaana ja siirtyi jazz-musiikista innostuttuaan kontrabassoon 16 vuoden iässä. Musiikkiopintonsa Seppä aloitti Tampereella Pirkanmaan musiikkiopistossa ja valmistui musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemian jazzmusiikin osastolta vuonna 2016.

Seppä painottaa bassonsoitossaan soittimensa ominaispiirteitä: selkeyttä, varmuutta ja luotettavuutta, ja on siksi kysytty basisti monissa suomalaisissa jazzyhtyeissä. Tällä hetkellä aktiivisia yhtyeitä ovat Sami Saari ja Jazzpojat, AR Quartet, Kalevi Louhivuori Quintet sekä Manuel Dunkel Quartet.