Maija Silvennoinen
Maatalon vanhin tytär
Vain tuoreista ja lähellä tuotetuista sesongin raaka-aineista syntyy hyvää, maukasta ja terveellistä ruokaa. Hyvin valmistettu ruoka on nautinto-aine, josta kaikkien pitää nauttia hyvällä omallatunnolla. Nautin ruoasta, sen valmistamisesta, ruoan kuvaamisesta sekä uusien makujen luomisesta. Ruoka on intohimoinen rakkauteni. Yhdessä syöminen on minulle tärkeää. Hyvän ruoan ja viinin äärellä oleminen on sosiaalista elämää parhaimmillaan. Kokin työ vaatii kärsivällisyyttä, luovuutta, tervettä kunnianhimoa, hyvää fyysistä sekä psyykkistä kuntoa, nöyryyttä, pitkää pinnaa ja sydämen täytyy olla täysillä mukana.
Saksofonisti Linda Fredriksson on noussut viime vuosina yhdeksi Suomen valovoimaisimmista saksofonisteista ja jazzmuusikoista. Hän on tullut tunnetuksi useiden eturivin yhtyeiden kuten Mopo, Ricky-Tick Big Band ja Superposition rämäpäisenä improvisoijana ja muuntautumiskykyisenä muusikkona, ja hänen rikas ja omalaatuinen lähestymisensä musiikkiin on tehnyt hänestä myös kansainvälisesti tunnustetun suomalaisen jazzin kärkinimen.
Nyt hän astuu esiin säveltäjänä ja yhtyejohtajana sooloprojektissaan Juniperissa, jossa hän tuo kuultavaksemme hänen "hiljaisen ja ujon puolensa” säveltämää musiikkia: rehellistä, yksityistä ja sielultaan singer-songwriter-musiikkia jazz-yhtyeen soittamana. Kappaleet ovat kypsyneet hitaasti ja viipyillen kitaran ja pianon kanssa laulaen omassa tilassa. Musiikillisiksi vaikutteikseen hän listaa artisteja kuten Sufjan Stevens, Alice Coltrane, Feist, Eric Dolphy, Neil Young, Iro Haarla ja Billie Eilish.
Linda Fredriksson Juniper –yhtyeen debyyttialbumi julkaistiin 29. lokakuuta 2021. Fredrikssonin sävellykset palkittiin arvostetulla Teosto-palkinnolla ja Vuoden Jazz-Emma -palkinnolla vuonna 2022.
Pianotunnit 8-vuotiaana aloittanut Tuomo Prättälä (s. 1979) soitti kuusi vuotta klassista musiikkia, mutta sitten tyyli vaihtui, aluksi pop/jazz-opiston tunneilla yläasteella. Sibelius-lukiossa toimineiden bändien kautta tuttavapiiriin tulivat esimerkiksi puhaltajaveljekset Verneri ja Ilmari Pohjola, ja vuosina 1998-2001 Prättälä opiskeli päätoimisesti Pop & Jazz Konservatoriossa. Myöhemmin Prättälä pääsi jatkamaan opintoja Stadian (nyk. Metropolia) pop/jazz-muusikkolinjalle, mutta siviilipalveluksen ja bändikiireiden takia opiskelut eivät lähteneet koskaan kunnolla käyntiin.
Tuomo Prättälä on loistava esimerkki muusikosta, joka liikkuu ennakkoluulottomasti rytmimusiikin eri tyyleissä. Hän on uransa aikana soittanut niin free jazzia, funkia, soulia ja popimpaa bossa novaa, ja tuntunut menestyneen kaikissa musiikkityyleissä. Pianistin monipuolinen muusikkous juontaa juurensa laaja-alaisesta musiikkimausta. Isoveljen kuuntelutottumuksia seuraamalla tulivat jo pienenä tutuksi esimerkiksi progressiivinen rock, hiphop, funk sekä myöhemmin myös elektroninen musiikki ja lopulta jazz.
1990-luvun lopussa Prättälä perusti basisti Lauri Porran ja rumpali Jussi Lehtosen kanssa akustisen jazztrion nimeltä Bonksters, joka pääsi pohjoismaisten jazzbändien Suomen osakilpailun finaaliin vuonna 2000 ja äänitti keväällä 2001 Ylelle radionauhan. Yhteinen taival kuitenkin katkesi, kun Prättälän kaksi muuta projektia, nu-soul-jazz-yhtye Quintessence sekä jazzkvartetti Ilmiliekki Quartet alkoivat menestyä ja työllistää enemmän pianistia. Lisäksi Prättälä soitti samoihin aikoihin myös trumpetisti Mikko Pettisen luotsaamassa MP4-yhtyeessä, joka sai hienon startin voitettuaan Getxon kansainvälisen jazzbändikilpailun Espanjassa kesällä 2002.
Prättälä on myöhemmin vaikuttanut olennaisesti Emma Salokoski Ensemblessä, jonka menestys on pitänyt hänet kiireisenä viime vuosina. Samaan aikaan hän on keikkaillut ympäri Suomea ja Eurooppaa oman souliin pohjautuvan sooloprojektinsa tiimoilta, jolta on ilmestynyt jo kolme erittäin positiivisen vastaanoton saanutta albumia. Ensimmäinen näistä albumeista, vuonna 2007 julkaistu My Thing oli parhaimmillaan Suomen albumilistalla kahdeksannella sijalla. Maaliskuussa 2008 My Thing palkittiin Emma-palkinnolla kategoriassa Vuoden hip hop-, dance-, R&B-albumi, ja samana vuonna Prättälä itse oli ehdokkaana Vuoden miessolisti -kategoriassa. My Thing valittiin myös Radio Helsingin Vuoden 2007 levyksi, ja se on myynyt Suomessa kultalevyyn oikeuttavan määrän kopioita. Toinen näistä albumeista, Tuomo Reaches out for you (2009) kipusi Suomen virallisella albumilistalla parhaimmillaan sijalle kaksi, ja oli myös ehdolla Vuoden hip hop-, dance-, R&B-albumiksi Emma-gaalassa vuonna 2009. Prättälän kolmas Tuomo-taiteilijanimellä tehty albumi My own Private Sunday julkaistiin vuonna 2010.
Maaliskuussa 2007 Tuomo Prättälälle myönnettiin Sony Jazzpalkinto, jonka saa vuosittain nuori ja kannuksia hankkinut, mutta vielä suurelle yleisölle tuntematon jazzmuusikko.
Laulaja-lauluntekijä Yona on suomalaisen taidepopin supertähti. Kameleonttimainen artisti on julkaissut 12-vuotisella urallaan yhteensä 8 studioalbumia, joista uusimman ‘Uni johon herään’ (2021) yhdessä Espoon kaupunginorkesterin Tapiola Sinfoniettan kanssa.
Koko kansalle Yona tuli tunnetuksi yhtenä syksyn 2022 Vain elämää -kauden yllätyksellisimmistä tähdistä. Määrätietoisesti kuulijakuntaansa kasvattaneelle Yonalle on myönnetty uransa varrella mm. arvostettu Teosto-palkinto, kaksi Emma-palkintoa sekä Vuoden tapahtuma -palkinto loppuunmyydystä levynjulkaisukonsertistaan Helsingin Musiikkitalossa. Artisti oli uudesta albumistaan ehdolla myös korkeatasoista luovaa ja esittävää säveltaidetta palkitsevan Pohjoismaisen neuvoston musiikkipalkinnon saajaksi.
Yonan musiikissa tyylilajit ja vuosikymmenet limittyvät persoonallisen ajattomalla tavalla. Artistin energiset live-esiintymiset ovat tunnettuja heittäytymisestä, taidokkaasta soitosta ja laulusta, isoista tunteista sekä mukaansatempaavasta draaman kaaresta.
Pianisti Iiro Rantala (s. 1970) aloitti piano-opintonsa ja musiikkiharrastuksensa Käpylän musiikkiopistossa sekä Cantores Minores -poikakuorossa 7-vuotiaana. Vuonna 1983 Rantala pääsi opiskelemaan Oulunkylän Pop & Jazz Opistoon, jolloin hän alkoi ottaa tunteja Seppo Kantoselta ja sävelsi ensimmäiset kappaleensa Ikivirheät-yhtyeellä, johon kuuluivat myös rumpali Sami Kuoppamäki sekä saksofonisti Manuel Dunkel. Rantala ehti myös olla mukana Upi Sorvalin (1952-1989) Big Bad Familyssä ennen rumpali-liiderin kuolemaa.
Vuonna 1988 Rantala pääsi opiskelemaan Sibelius-Akatemian jazzosastolle, ja jo samana vuonna hän perusti Eerik Siikasaaren ja Rami Eskelisen kanssa Trio Töykeät-yhtyeen. Kolmikko kehitti persoonallisen konseptin, jossa Rantalan sävellykset saivat tuekseen huikeat musiikilliset taidot ja harkitut sovitukset, ja ohjelmistoon lisättiin runsaasti enemmän huumoria kuin suomalaisessa jazzissa 1980-luvun lopulla oli ollut keskimäärin. Jo perustamisvuotenaan Trio Töykeät voitti eurooppalaisten jazzbändien kilpailun Belgian Hoeilaartissa. Ensimmäisen Jazzliiton kiertueensa yhtye teki vuonna 1989, ja debyyttilevy Päivää! (Sonet) tervehti suomalaista jazzyleisöä seuraavana vuonna.
Rantala ja Eskelinen opiskelivat New Yorkissa Manhattan School of Musicissa vuosina 1990-1993, missä Rantala pettyi koulun jazzopetukseen ja siirtyi klassiselle puolelle, mikä lisäsi pianistin musiikin sävyvalikoimaa entisestään. Pianistin ja rumpalin palattua Suomeen Trio Töykeät keikkaili runsaasti ympäri maailmaa Kuubassa, Meksikossa, Euroopassa, Australiassa sekä Kauko-idässä. Bändi julkaisi ahkerasti tasokkaita leyjä, ja vuonna 1995 julkaistu albumi Jazzlantis voitti julkaisuvuotensa Jazz-Emmankin. Samoihin aikoihin Siikasaari sekä Rantala palkittiin peräkkäisinä vuosina, 1995 ja 1996, Jazzliiton Yrjö-palkinnoilla. Trio Töykeät saivat kunnian olla myös ensimmäinen tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän juhlissa soittanut jazzyhtye, kutsujana Martti Ahtisaari vuonna 1996.
2000-luvun taitteessa ja sen jälkeen yhtyeeltä ilmestyi tasaisesti laadukkaita levyjä, ja kokoonpano keikkaili edelleen aktiivisesti maailmalla sekä Suomessa. Vuonna 2008 Trio Töykeät kuitenkin lopulta yli 2000 keikkaa ja seitsemän levyä rikkaampana sekä 43 maata kiertäneenä ilmoitti lopettavansa toimintansa. Lopettamiseen ei liittynyt sen suurempaa draamaa: yhtye koki vain tullensa yhteisen tiensä päähän. Kaiken kaikkiaan Trio Toykeät oli varmasti yksi 1990-luvun suosituimpia suomalaisia jazzbändejä, ellei jopa suosituin.
Trio Töykeän lisäksi Rantala on tehnyt musiikkia monissa muissakin yhteyksissä. Pelkästään orkesterin solistina hän on toiminut useita kymmeniä kertoja, minkä lisäksi myös klassisia sävellyksiä, teatterimusiikkia ja elokuvasävellyksiä on syntynyt tasaiseen tahtiin. Rantala on juontanut TV1:llä esitettyjä Iirottelua sekä Iiro irti! -musiikkiohjelmia sekä vetää edelleen omaa Kansi auki! -pianojazzfestivaalia marraskuisin musiikkiteatteri Kapsäkissä. Pianistin uusimpia kokoonpanoja ovat vuosina 2006-2010 toiminut, kitaristi Marzi Nymanin sekä beatboxaaja Felix Zengerin kanssa perustettu Iiro Rantala New Trio sekä edesmenneille esikuvilleen omistettu projekti My History of Jazz.
Lotta Kuusisto on näyttelijä, joka on erikoistunut kaiken ikäisille sopiviin esityksiin. Entisenä tanssijana tapani työskennellä on fyysinen ja ilmaisurikas. Rakastan ja kunnioitan komediaa. Tylsistyn kuoliaaksi seurassa, jossa ei voi nauraa itselleen tai yllättäville tilanteille. Joku viisas on myös sanonut, että hymytön lapsi on erittäin vakava asia. Yritän työlläni sinnikkäästi puuttua tähän vakavaan ongelmaan.
Anu Hopia on työskennellyt elintarvikekehityksen professorina Turun yliopistossa 10 vuotta. Hänen 8-jäseninen tutkimusryhmänsä keskittyy ruuan elämyksellisyyden, maun ja terveyden eri näkökulmiin. Tällä hetkellä hän työskentelee erityisesti ruoan moniaistisuuden parissa yhteistyökumppaneina eri alojen tutkijat (elintarvike- ja terveystiede, arkkitehtuuri, etnomusikologia, matematiikka jne.) sekä taiteen ja käsityötaidon ammattilaiset. Hän tekee tiivistä yhteistyötä myös ruokaketjun toimijoiden kanssa maataloudesta elintarviketeollisuuteen ja ruokapalvelualaan. Anu Hopia on julkaissut noin 100 tieteellistä artikkelia ja on aktiivinen myös tieteen popularisoinnin parissa.
Mathieu Garguillo on Helsingissä asuva ranskalainen viulisti. Garguillo on hyvin aktiivinen Suomen
musiikillisessa elämässä, esiintyen vierailevana muusikkona Radion Sinfoniaorkesterin, Helsingin
Kaupunginorkesterin, Kansallisoopperan riveissä, Lapin kamariorkesterissa ja Tampere Filharmoniassa.
Mathieu Garguillo on monipuolinen viulisti. Aktiivisena kamarimuusikkona hän on esiintynyt useiden
merkittävien artistien kanssa, heistä mainittakoon Paavali Jumppanen, Petteri Iivonen, Marko Ylönen, Kari
Kriikku, Jakub Jakowicz ja Pasi Eerikäinen. Garguillo on osallistunut useille kamarimusiikkifestivaaleille, joista mainittakoon Kamarikesä-festivaali, Aino Acktén kamarimusiikkifestivaali, Aava-festivaali, Kammermusik ved Fjorden -festivaali Tanskassa ja Ensemble-festivaali Puolassa. Hän on Koiné-trion perustajajäsen. Yhtye osallistui 10. Trondheimin kansainväliseen kamarimusiikkiakatemiaan ja on ehtinyt jo esiintyä monissa Euroopan maissa. Garguillo on esiintynyt solistina kapellimestareiden Chloé Dufresne ja Andres Kaljuste kanssa.
Musiikin jakaminen ja sen moninaisuus on tärkeää Mathieu Garguillolle. Vuonna 2019 hän perusti Toulouse
en Musique -festivaalin lapsuuden aikaisen ystävänsä ja kvartettikollegansa, Benjamin Borhanin kanssa.
Festivaalin tarkoitus on tukea alueen musisoivaa nuorisoa soittamalla heidän rinnallaan. Toinen tavoite on
kutsua yleisö mukaan uudenlaisiin kuuntelukokemuksiin eksperimentoimalla erilaisilla musiikin esittämisen tavoilla.
Mathieu Garguillo aloitti viulunsoiton kotikaupunkinsa Toulousen konservatoriossa. Jo varhain hän
kiinnostui kamarimusiikista, erityisesti jousikvartettisoitosta. Myöhemmin hän jatkoi opintojaan Pariisissa
Christope Poiget’n oppilaana ja vuonna 2013 aloitti opintonsa Sibelius- Akatemiassa Mari Tampere-
Bezrodnyn johdolla ja valmistui sieltä musiikin maisteriksi syksyllä 2021. Vuodesta 2019 hän on opiskellut myös Villecrozen musiikkiakatemiassa Jean-Jacques Kantorowin johdolla. Lisäksi hän työskentelee Chaim Taubin ja Paavo Pohjolan opeissa. Syyskuusta 2021 lähtien Garguillo opiskelee barokkiviulua Kreeta-Maria Kentalan oppilaana Kokkolan
Centria-ammattikorkeakoulussa.
Mari Viluksela on alttoviulisti, joka rakastaa tuntemattomien kappaleiden löytämistä ja esittämistä, innostuu nykymusiikista, hullaantuu barokista ja uskoo, että klassisella musiikilla voi ottaa kantaa. Hän on valmistunut maisteriksi sekä Sibelius-Akatemiasta että Hampurin musiikkikorkeakoulusta ja toimiikin vapaana taiteilijana sekä Suomessa että Saksassa. Hän on tehnyt Hampurin musiikkikorkeakouluun myös halutun Konzertexamen-tutkinnon ja soittanut mm. Symphoniker Hamburgin solistina. Mari on kysytty kamarimuusikko, ja uusia teoksia tilaavan ja tuntemattomampaa alttoviulu–piano-kirjallisuutta soittavan Duo Vilocxin lisäksi häntä voi kuulla lukuisilla festivaaleilla ja barokkiyhtyeissä. Hän on myös vieraillut sooloalttoviulistina muun muassa Tapiola Sinfoniettassa, Keski-Pohjanmaan kamariorkesterissa, Hamburger Cameratassa ja Lapin kamariorkesterissa, ja hän hoitaa tällä hetkellä Turun filharmonisen orkesterin sooloalttoviulistin tehtävää. Mari toimi vuosina 2016-2021 perustamansa, klassisen musiikin kentän tasa-arvoasioita ajavan Kokonaisen festivaalin toisena taiteellisena johtajana.
Viulisti Juhana Inkinen valmistui Sibelius-Akatemiasta musiikin maisteriksi keväällä 2012.
Viulunsoiton A-tutkinnon hän suoritti samassa opinahjossa erinomaisin arvosanoin Mari Tampere-Bezrodnyn johdolla. Inkinen on täydentänyt opintojaan Universität für Musik und Darstellende Kunst Wien -musiikkiyliopistossa (2006-2007) ja Chicago College Of Performing Arts -musiikkikorkeakoulussa (2010).
Juhana Inkinen on aktiivinen ja monipuolinen muusikko. Hän konsertoi Suomessa ja ulkomailla niin kamari- ja orkesterimuusikkona kuin omin soolokonserteinkin. Inkisen uralla tärkeitä suunnannäyttäjiä ja mentoreita ovat olleet mm. Robert Chen, Guy Braunstein, Shmuel Ashkenasi, Vladimir Ashkenazy, Esa-Pekka Salonen, ja John Storgårds.
Vuonna 2011 Inkinen kiinnitettiin viulistiksi Euroopan kulttuuripääkaupunkiin Guimarãesiin. Kulttuuripääkaupunkivuoden aikana hän toimi äänenjohtajana kaupunkiin perustetussa uudessa orkesterissa Fundação Orquestra Estúdiossa ja esiintyi kamarimuusikkona eri puolilla Pohjois-Portugalia. Vuoden mittainen projekti oli merkittävä tapaus Portugalin musiikkielämässä, ja se saavutti innostuneen vastaanoton niin yleisössä kuin mediassakin.
Suomalaisissa ammattiorkestereissa Inkinen on soittanut lukuisia konsertteja Lapin kamariorkesterissa, Oulu Sinfoniassa, Kemin kaupunginorkesterissa, Tampere Filharmoniassa, Radion Sinfoniaorkesterissa ja Sinfonia Lahdessa. Nuoriso-orkestereissa Inkinen on ollut mukana European Union Youth Orchestrassa, European Music Academies Symphony Orchestrassa ja Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesterissa soittaen monissa merkittävissä konserttisaleissa ympäri Eurooppaa, Wienin Musikvereinista Amsterdamin Concertgebouwhun ja Berliinin Konzerthausista Lontoon Barbican Halliin.
Inkinen esiintyy säännöllisesti duo Jujussa yhdessä puolisonsa sellisti Juuli Holman kanssa. Duo on esiintynyt yhdessä jo yli kymmenen vuoden ajan eri puolilla Suomea, USA:ssa, Ranskassa ja Portugalissa. Jujun ohjelmisto koostuu kaikista keskeisistä jousiduolle sävelletyistä ja sovitetuista teoksista sekä harvemmin kuulluista helmistä. Duo pyrkii monipuolisuuteen paitsi kappalevalinnoissaan myös konsertointipaikoissaan: mainittakoon, että Holmaa ja Inkistä on kuultu yhdessä esimerkiksi lintutornissa keskellä kainuulaista metsää, Taiga-klubilla rovaniemeläisellä ravintola Kauppayhtiöllä, rakennustyömaalla eteläpohjalaisessa periferiassa, sinfoniaorkesterin solistina Johanneksen kirkossa Helsingissä, konserttilavalla Pariisin sydämessä Cité des Artsissa ja Portugalin tv:ssä.
Tällä hetkellä Inkinen vaikuttaa Lapissa. Hän toimii primaksena Meri-Lapin jousikvartetissa, viulunsoiton lehtorina Meri-Lapin musiikkiopistossa ja konserttimestarina Kemin kaupunginorkesterissa.
Vuodesta 2017 Inkinen on toiminut musiikki- ja gastronomiafestivaali Soinillisen taiteellisena johtajana ja tuottajana.
Juuli Holma aloitti sellonsoiton 6-vuotiaana synnyinkaupungissaan Jyväskylässä. 15-vuotiaana hänet hyväksyttiin Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolle, jossa hän pääsi paitsi opiskelemaan Suomen parhaiden opettajien johdolla, myös soittamaan eri puolilta Suomea tulevien lahjakkaiden nuorten kanssa. Kamarimusiikista tulikin hyvin pian Holman suurin intohimo, jota hän sai toteuttaa useissa vakituisesti toimineissa kokoonpanoissa Suomen lisäksi myös ulkomaisilla mestarikursseilla sekä European
Chamber Music Academyssa. Opettajina toimivat maailman johtavien kamarikokoonpanojen jäsenet mm. Juilliard-, Chillingrian-, Fine Arts- ja Alban Berg -kvarteteista.
Instrumenttiopintojaan Holma on täydentänyt Chicago College of Performing Artsissa amerikkalaisen sellistin Wendy Warnerin johdolla sekä lukuisilla ulkomaisilla mestarikursseilla opettajinaan mm. Frans Helmersson, Torleif Thedeén, Gary Hoffman ja Bernard Greenhouse. Kevään 2022 Holma vietti keskittyen vanhan musiikin opintoihin Veronassa, vuotta myöhemmin Holma valmistui barokkisellistiksi ammattikorkeakoulu Noviasta, Pietarsaaresta.
Valmistuttuaan musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta 2012 Holma toimi vuoden ajan muusikkona Portugalin Guimarãesissa, Euroopan kulttuuripääkaupungissa, esiintyen myös muualla maassa. Monen onnekkaan sattuman kautta Holmasta tuli Lapin kamariorkesterin sellon äänenjohtaja vuonna 2013, missä tehtävässä hän toimii edelleen. Orkesterimuusikkona Holmaa on kuultu lisäksi mm. Radion sinfoniaorkesterin, Helsingin kaupunginorkesterin ja Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin sellosektioissa, Tampere Filharmonian ja Jyväskylä Sinfonian soolosellistinä, sekä Ludwigsburg Festival Orchestrassa Saksassa ja Verbier Chamber Orchestrassa Sveitsissä.
Soitettuaan duo- ja pianotriorepertuaaria liki kymmenen vuoden ajan miehensä, viulisti Juhana Inkisen kanssa, päätti pariskunta perustaa nykyiseen kotikaupunkiinsa Rovaniemelle Kaamos-kvartetin tammikuussa 2014. Kvartetti debytoi pian perustamisensa jälkeen Lontoossa ja perusti oman kamarikonserttisarjan Rovaniemen kotiseutumuseolle. Vuonna 2017 Holma ja Inkinen päättivät yhdistää kaksi intohimoaan: musiikin ja ruoan, ja perustivat Soiniin, Etelä-Pohjanmaalle musiikki- ja gastronomiafestivaali Soinillisen.
Holma on myös kysytty pedagogi ja on opettanut sellonsoittoa ja kamarimusiikkia sekä Lapin musiikkiopistossa että yksityisesti eri puolilla Suomea. Holman soitin on Giovanni Grancino -sello vuodelta 1685.