3TM on Teppo Mäkysen johtama kokoonpano, jossa hänen rinnallaan musisoivat saksofonisti Jussi Kannaste ja basisti Antti Lötjönen. Yhtyeen esikoislevy Form (2017) palkittiin Emma-gaalassa vuoden jazz-albumiksi.

 

Teppo Mäkynen on salolaislähtöinen muusikko, jonka musiikki ja rummut ovat valinneet palvelijakseen. Dynaamisuus ja herkeämätön svengi ovat Mäkysen tavaramerkkejä. Jussi Kannaste on maamme valovoimaisin tenorisaksofonisti, musiikillinen mietiskelijä ja temaattinen taikuri. Hänellä on uskomaton kyky rakentaa pitkäjänteisiä improvisoituja kokonaisuuksia. Antti Lötjönen on tarkka, svengaava ja kauniin oman äänensä löytänyt merkittävä kontrabasisti.  Hän on maamme ylivoimaisesti käytetyin kontrabasisti, jonka musikaalisuus nostaa aina muut soittajat uudelle korkeammalle tasolle. 

Olen Arto Rastas, kokki, joka ei koskaan löytänyt sitä yhtä polkua kuljettavaksi. Näin ollen päätinkin kulkea useita polkuja. Tällä tarkoitan sitä, että toinen päivä voin tehdä hyvinkin modernia ja innovatiivista ruokaa ja taas toisena päivänä pystyn ja haluan tehdä aivan muuta. Näille molemmille täytyy kuitenkin löytyä oma osoitteensa. Osaan kirjoittaa reseptejä joita myös kotikokki osaa valmistaa, ymmärrän kuinka vaikeaa on mainosalan ihmiselle ymmärtää miksi reseptissä on g dl:än sijaan. Minulle persilja ei ole Essopersilja vaan persilja on yksi hienoimmista yrteistä, joita maa päällään kantaa. Pystyn ja haluan tutkia, mitä vehnäjauholle tapahtuu, kun sitä kypsennetään. Haluan tietää miksi pihvi on parempi, kun sen paistaa matalassa lämmössä. Pidän kiehtovana sitä kuinka moniulotteinen tämä maailma ruuan parissa on. Omistan viisi ravintolaa, yhden Delin ja yksityisen kokkikoulun. Kuten luette niin paletti on mahtavan monipuolinen ja jokainen paikka on paikka omalla tontillaan. Vuoden 1996 jälkeen, kun aloitin opiskeluni Rovaniemellä on tapahtunut paljon. Unelma omasta ravintolasta on toteutunut, olen saanut tehdä yhteistyötä mahtavien kumppanien kanssa ja yhteistyö useiden kanssa jatkuu edelleen. Olen ollut mukana kisaamassa Suomen kokkimaajoukkueessa (2008-2009), olen menestynyt henkilökohtaisissa kokkikilpailuissa, olen ollut osallisena tv- ohjelmissa ja muissa mielenkiintoisissa projekteissa. Tällä hetkellä teen myös erilaisia esiintymisiä ja demonstraatioita ruuan parissa. Luon reseptejä lehtiin ja yrityksille, teen ruokakuvauksia, konsultoin ja teen yhteistyötä alan eri vaikuttajien kanssa.

Esko Elias Grundström (s. 1986 Raumalla) on poikkeuksellisen laaja-alainen musiikin sekatyöläinen. Muusikkona esiintyminen, musiikin kirjoittaminen ja studiotyö ovat hänelle tasaveroisia ilmaisumuotoja, kuten myös tyylillisesti kansanmusiikki, afroamerikkalainen musiikki ja länsimainen taidemusiikki. Kaikkea hänen työtään leimaa intohimo ja ennakkoluulottomuus, ja hän työskenteleekin lähinnä kantaesitysten ja uuden musiikin tuottamisen parissa.

Multi-instrumentalisti Grundströmiä ovat työllistäneet mm. Suomen Kansallisteatteri, Svenska Teatern, Helsingin ja Espoon kaupunginteatterit ja Konserttikeskus. Hän on sovittanut ja säveltänyt musiikkia mm. Helsingin kaupunginorkesterille ja Lapin kamariorkesterille. Hän on tuottanut Emma-palkinnolle ja -ehdokkuuksiin yltäneitä äänilevyjä, mutta laajimmalle lienevät levinneet äänityöt monissa Rovio Entertainmentin tuotannoissa.

Koulutukseltaan Grundström on musiikin kandidaatti Sibelius-Akatemiasta pääaineenaan musiikkikasvatus. Erityisesti lapsiperheet tuntevat hänet Piippolan vaarina Lastenmusiikkiorkesteri Ammuun! riveistä.

Tomas Takolander on musiikin moniottelija: muusikko, esiintyvä taiteilija, kapellimestari, kuoronjohtaja, säveltäjä, sovittaja ja pedagogi. Hän on valmistunut musiikin maisteriksi Taideyliopiston Sibelius- Akatemiasta ja tekee yhteistyötä lukuisten koti- ja ulkomaisten etu- ja takarivin muusikoiden, säveltäjien, kuoron- ja orkesterinjohtajien, tanssijoiden ja sirkustaiteilijoiden kanssa.

Pääinstrumenttinsa Tomas mainitsee olevan yhteistyön. Hän on säveltänyt musiikkia lukuisiin näyttämö- ja tanssiteoksiin, joista useissa myös esiintyy lavalla muusikkona ja/tai tanssijana. Takolanderin sävellyksiä ja sovituksia ovat esittäneet mm. EMO Ensemble, Helsinki Concordia, HOS Big Band, Koiton Laulu, Ylioppilaskunnan laulajat ja Mieskuoro Laulajat.

Suomalaisen Cirque des Pucesin ja ranskalaisen En vôtre Compagnien yhteistuotantona syntynyt VISA on symbolinen matka. Näytelmän pääosaa esittää kulunut takki, joka nähdään myös näytelmämusiikin konserttiversion tanssiosuudessa.

”Kylmä viima iskee luihin ja ytimiin yleisössäkin. Mutta se toivo, siellä se elää. … Niin ikään toivoa on Tomas Takolanderin musiikissa, jonka yhden miehen gamelan-soundi hivelee lempeydellään.”
- Jussi Tossavainen, Helsingin Sanomat 9.10.2016

Anu Hopia on työskennellyt elintarvikekehityksen professorina Turun yliopistossa 10 vuotta. Hänen 8-jäseninen tutkimusryhmänsä keskittyy ruuan elämyksellisyyden, maun ja terveyden eri näkökulmiin. Tällä hetkellä hän työskentelee erityisesti ruoan moniaistisuuden parissa yhteistyökumppaneina eri alojen tutkijat (elintarvike- ja terveystiede, arkkitehtuuri, etnomusikologia, matematiikka jne.) sekä taiteen ja käsityötaidon ammattilaiset. Hän tekee tiivistä yhteistyötä myös ruokaketjun toimijoiden kanssa maataloudesta elintarviketeollisuuteen ja ruokapalvelualaan. Anu Hopia on julkaissut noin 100 tieteellistä artikkelia ja on aktiivinen myös tieteen popularisoinnin parissa.

Amandine Doat on ranskalainen taiteilija, jonka seikkailunhalu toi aina Suomeen asti. Hän valmistui Lyonin CNSMD konservatorion tanssilinjalta 2011. Monialaisista esityksistä kiinnostuneena hän alkoi Suomessa opiskella sirkustaidetta koulutuskeskus Salpauksen sirkusartistilinjalla, erikoisaloinaan ilma-akrobatia ja jongleeraus. Hän valmistui 2015.

Hän on yksi Cirque des Pucesin perustajista ja on mukana ryhmän teoksissa. Sen lisäksi hän työskentelee freelancerina muiden tanssijoiden, sirkustaiteilijoiden ja teatteriohjaajien, mm. Satu Toimiston, Hanna Brotheruksen, Nathan Thomsonin, Henna Kaikulan, Greete Grossin, Jean-Marie Doatin ja Willem Wilhelmusin kanssa.

Väinö Jalkanen (s. 1989 Rovaniemellä) aloitti pianonsoitonopinnot 7-vuotiaana, säveltämisen 8-vuotiaana ja sävellysopinnot 11-vuotiaana. Tämän jälkeen Jalkanen opiskeli pitkään pianonsoittoa Rovaniemellä, Helsingissä, Berliinissä ja Budapestissä, palaten lopulta jälleen säveltämisen pariin. Viime vuosina Jalkanen on opiskellut sävellystä Italiassa Foggian konservatoriossa Daniele Bravin johdolla.

Pianistina Jalkanen on konsertoinut muun muassa Buffalo in June -festivaalilla Yhdysvalloissa, Islannin kamarimusiikkijuhlilla, Budapestin kevät -festivaalilla sekä Berliinin Konzerthausin ja Moskovan Tšaikovski-konservatorion kamarimusiikkisaleissa. Kansainvälisessä Maj Lind -kilpailussa hän ylsi välierään.

Säveltäjänä Jalkaselta on viime aikoina kantaesitetty teokset Čyla mye počym niittymarinkieliselle ääninauhalle ja soitinyhtyeelle (ÄÄNI-kollektiivi, 2015) Vyd ymbalne jəlgəžmaš soolopianolle (Jalkanen, 2017) F7t1l6l1v traversolle, viola da gamballe ja cembalolle (Barokkiyhtye Aureo, 2018) sekä Mosaici di San Giusto: Frammenti I-III jousikvartetille (Quartetto Sincronie 2019).

Lisäksi Jalkanen toimii Outokummussa syksyisin järjestettävän Kaivos-festivaalin ja vastaperustetun elämysjunayhtiö Reissujunan taiteellisena johtajana sekä Korvissa soi -konserttisarjaa Kainuussa järjestävän Konserttiyhdistys Korpi ry.:n puheenjohtajana.

Viulisti Eriikka Maalismaa järjestää mm. Klassinen Hietsu -sarjaa ja Ristiveto-festivaalia, ja soittaa sooloilun lisäksi lukuisissa yhtyeissä. Eriikka on toiminut erinäisten orkesterien konserttimestarina ja äänenjohtajana (mm. Helsingin kaupunginorkesteri, Tapiola Sinfonietta, Australian Chamber Orchestra, BBC Symphony Orchestra) ja rakastaa kamarimuusikon, organisaattorin ja sekatyöläisen rooliaan. Tällä hetkellä Eriikkaa kiinnostaa erityisesti yhteistyö elävien säveltäjien kanssa, ja hän onkin tilannut jo kourallisen kappaleita itselleen suomalaisilta tekijöiltä. Vuonna 2019 ilmestyi lämpimän vastaanoton ja mm. Emma-palkinnon saanut levy, jolla Eriikka soittaa pianisti Emil Holmströmin kanssa kaikki Robert Schumannin viulusonaatit periodisoittimilla. 

Heli Siekkinen aloitti harmonikansoiton kolmen vuoden iässä Keski-Suomen Konservatoriossa. Muutaman vuoden kuluttua hän aloitti menestyksekkään kilpailutaipaleensa klassisen musiikin parissa keräten mm. viisi Suomen mestaruutta. Hän osallistui myös maailmanmestaruuskilpailuihin Italiassa, Tanskassa ja Saksassa, joissa sijoittui kolmen parhaan joukkoon. 

Siekkinen valmistui Jyväskylän konservatoriosta vuonna 2004. Kiinnostus musiikkiin koko laajuudessaan on ajanut hänet moniin mielenkiintoisiin projekteihin ja yhtyeisiin. Siekkistä voi kuulla solistina tai erilaisissa kokoonpanoissa konserttisaleissa, teattereissa, klubeilla ja ravintoloissa, yksityistilaisuuksista festivaaleihin. Tulinen mutta elegantti soittotyyli on saanut yleisön ihastumaan ympäri maailmaa.

Amanda Hakoköngäs (s.1993, Tervola) on Perä-Pohjolassa kasvanut taide- ja kulttuurialan toimija, joka on valmistunut taiteen maisteriksi visuaalisen kulttuurin tutkimuksen ja kuratoinnin maisteriohjelmasta Aalto yliopistosta vuonna 2019. Hakoköngäs on lisäksi opiskellut muotoilua ja näyttämölavastusta kotimaassa ja ulkomailla. Hakoköngäs kirjoittaa taiteesta erityisenä kiinnostuksen kohteenaan pohjoinen ja työskentelee parhaillaan tuottajana erilaisten museoprojektien parissa.

Vihdin Nummelasta kotoisin olevaa Riitta-Liisa Ristiluomaa ei pienenä viululäksyt kiinnostaneet. Jotta pikkuviulistin soittoharrastus olisi kuitenkin säilynyt, annettiin yhdeksänvuotiaalle Riitta-Liisalle käsiinsä alttoviulu. Puuhastelu jatkui sittemmin Sibelius-Akatemiassa Jouko Mansneruksen opissa sekä Kölnin musiikkikorkeakoulussa prof. Rainer Moogin luokalla. Maisterin paperien lisäksi Sibelius-Akatemiasta on kertynyt barokkialttoviuluopintoja Kreeta-Maria Kentalan johdolla.

 

Ristiluoma on aktiivisesti esiintynyt kamarimuusikkona mm. Kuhmon kamarimusiikissa, Crusell-viikolla, Hauhon musiikkijuhlilla ja Rauma Festivossa. Vuonna 1989 Vihdin Viuluviikareista alkanut orkesterimuusikon ura on vienyt mm. Helsingin kaupunginorkesterin, Tapiola Sinfonietan ja Radion sinfoniaorkesterin riveihin, nykyään Ristiluoma toimii Suomen Kansallisoopperan orkesterin sooloalttoviulistina. Montun pimennon ulkopuolella häntä voi myös nähdä mm. Virtuosi di Kuhmon, Avanti!:n, Zagroksen ja Helsingin barokkiorkesterin konserteissa. Yhteistyö ja keikat laulaja-lauluntekijä Samae Koskisen ja jousikvartetin kanssa ovat myös tärkeä osa Ristiluoman muusikkoutta.

Juuli Holma (s. 1986) aloitti sellonsoiton 6-vuotiaana synnyinkaupungissaan Jyväskylässä; Sibelius-Akatemiasta hän valmistui musiikin maisteriksi keväällä 2012. Seikkailunhalu sekä intohimo kamarimusiikkiin toivat hänet monen mutkan kautta Lapin Kamariorkesterin sellon äänenjohtajaksi vuonna 2013. Holma tunnetaan Suomessa ja ulkomailla monipuolisena muusikkona, pedagogina sekä mm. Rovaniemen kotiseutumuseolla järjestettävän kamarikonserttisarjan sekä musiikkia ja gastronomiaa yhdistävän Soinillinen-festivaalin taiteellisena johtajana.

Juhana Inkinen valmistui Sibelius-Akatemiasta musiikin maisteriksi keväällä 2012.  Opintojaan hän on täydentänyt Wienin musiikkiyliopistossa (2006–2007) ja Chicagon musiikkikorkeakoulussa (2010). Vuodesta 2012 lähtien Inkinen on vaikuttanut Lapissa. Tällä hetkellä hän toimii Meri-Lapin jousikvartetin primaksena, Meri-Lapin musiikkiopiston viulunsoiton lehtorina ja Kemin kaupunginorkesterin konserttimestarina.

 

Inkinen esiintyy säännöllisesti duo Jujussa yhdessä puolisonsa sellisti Juuli Holman kanssa. Duo on esiintynyt yhdessä jo yli kymmenen vuoden ajan eri puolilla Suomea, USA:ssa, Ranskassa ja Portugalissa. Jujun ohjelmisto koostuu kaikista keskeisistä jousiduolle sävelletyistä ja sovitetuista teoksista sekä harvemmin kuulluista helmistä. Duo pyrkii monipuolisuuteen paitsi kappalevalinnoissaan myös konsertointipaikoissaan: mainittakoon, että Holmaa ja Inkistä on kuultu yhdessä esimerkiksi lintutornissa keskellä kainuulaista metsää, Taiga-klubilla rovaniemeläisellä ravintola Kauppayhtiöllä, rakennustyömaalla eteläpohjalaisessa periferiassa, sinfoniaorkesterin solistina Johanneksen kirkossa Helsingissä, konserttilavalla Pariisin sydämessä Cité des Artsissa ja Portugalin tv:ssä.

 

Inkisen tuoreimpiin projekteihin kuuluu musiikki- ja gastronomiafestivaali Soinillinen Etelä-Pohjanmaalla. Vuodesta 2017 lähtien Inkinen on toiminut festivaalin taiteellisena johtajana ja tuottajana.

Jenny Villanen (s. 1980) on soittanut Helsingin kaupunginorkesterissa soolopikkolistina syksystä 2007. Tätä ennen, vuosina 2003-2007 hän työskenteli vakituisena soittajana Kaartin soittokunnassa. Jenny on soittanut päätyönsä ohella sijaisuuksia useissa Suomen orkestereissa, mm. Suomen Kansallisoopperan orkesterissa, Radion sinfoniaorkesterissa, Turun filharmonisessa orkesterissa ja Tampere Filharmoniassa, Savonlinnan Oopperajuhlaorkesterissa, Tapiola Sinfonietassa sekä  Kymi Sinfonietassa.

 

Ensimmäisen kerran Jenny soitti solistina jo 9-vuotiaana. Väinö Aaltosen Konserttipolkasta tuli bravuurinumero Rauman Poikasoittokunnan kesäkiertueilla monissa Euroopan maissa. Myöhemmin hän esitti kyseisen kappaleen myös Kaartin soittokunnan kanssa, jonka Töölö-konserttisarjan solistina Jenny on esiintynyt kahdesti kappaleilla Th. Sigurdbjörnsson: Enthelekthia (2007) ja Bruce Broughton: Pikkolokonsertto (2019).  Muita solistitehtäviä ovat olleet mm. A. Vivaldi: Pikkolokonsertto C-duuri, C. Chaminade: Concertino, W. A. Mozart: Huilukonsertto G-duuri sekä C. Nielsen: Huilukonsetto, jonka Jenny esitti Helsingin kaupunginorkesterin solistina (2010) . 

 

Jenny Villanen on kantaesittänyt useita suomalaisten säveltäjien teoksia soolohuilulle sekä muille kokoonpanoille. Hän esiintyy myös kamarimuusikkona, aktiivisimmin tällä hetkellä yhtyeiden 2Clazz! ja 4Clazz! kanssa.

Pekka Niskanen aloitti työnsä Lapin kamariorkesterin klarinetin äänenjohtajana lokakuussa 2000. Klarinettia hän ryhtyi soittamaan Turun musiikkiluokilla Esko Parikan opastuksella ja jatkoi opintojaan myöhemmin Turun konservatoriossa, missä hän opiskeli aluksi Seppo Salovaaran ja myöhemmin Tapio Liukkosen johdolla. Hän suoritti konservatorion jatkotutkinnon vuonna 1999. Sibelius-Akatemiassa Pekka aloitti opintonsa syksyllä 1998 (esittävän säveltaiteen ko.) ja on siellä opiskellut Harri Mäen ja Kari Kriikun ohjauksessa. Klarinetinsoiton diplomin hän suoritti marraskuussa 2004 ja valmistui musiikin maisteriksi viimein (äidin ja isän suureksi iloksi) kesällä 2008.Pekka on ottanut osaa mm. Alan Hackerin, Anna-Maija Korsimaan, Kari Kriikun, Roman Guyot’n, Andrew Marrinerin ja Charles Neidichin mestarikursseille. Lisäksi hän on suorittanut kamarimusiikkiopintoja mm. Ilmo Rannan ja Ralf Gothónin johdolla. Erasmus-vaihto-ohjelman puitteissa hän opiskeli Rotterdamin konservatoriossa opettajinaan Nancy Braithwaite (klarinetti) ja Henri Bok (bassoklarinetti).Pekka on soittanut mm. Turun ja Tampereen kaupunginorkestereiden, Kansallisoopperan orkesterin sekä Avanti!:n riveissä.

Turku Jazz Festivalin Vuoden artisti 2019 Ilkka Arola on kansainvälinen rytmimuusikko. Hänen pääinstrumenttejaan ovat trumpetti ja flyygelitorvi, mutta tarpeen vaatiessa hän vaihtaa rooliaan lavalla sujuvasti mm. lyömäsoittajaksi, taustalaulajaksi tai ukulelen sekä buzukin soittajaksi. Ilkalle on tärkeää oma musiikillinen ääni, persoonallinen ilmaisu sekä tarinankerronta musiikin välityksellä. Hän säveltää ja sovittaa musiikkia jatkuvasti.

Arolan debyyttialbumi From the Depths of the Earth ilmestyi 2017 ja Ilkka Arola Sound Taginen Land ahead! julkaistiin syksyllä 2019. Arolan musiikissa kuuluu hänen kiinnostuksensa maailman moninaisiin folk-musiikkityyleihin sekä hänen taustansa afroamerikkalaisen rytmimusiikin parissa. Erityisen paljon Arolaa inspiroi Lähi-Idän ja Afrikan eri musiikkikulttuurit. Hän tekee pohjoismaalaista pioneerityötä mikrointervallien soiton mahdollistavan Quartertone-trumpetin ja -flyygelitorven soittajana.

Ilkan pääprojekteja ovat hänen oma ”elokuvallista seikkailumusiikkia” soittava yhtyeensä Ilkka Arola Sound Tagine sekä Balkan-rytmejä ja suomalaista iskelmäromantiikkaa yhdistelevä lappilaisyhtye Jaakko Laitinen ja Väärä Raha.

From the Depths of the Earth on Ilkka Arolan tutkielma musiikin ja henkisyyden yhteydestä. Arola on hakenut yhteyden henkimaailman ja sävelkielen välille inspiroitumalla luonnosta ja sen äärimmäisyydestä: siitä miten herkkyys ja voima, kauneus ja julmuus sekä tuttuus ja kesyttämätön arvaamattomuus kohtaavat. Henkisyyden lisäksi kappaleen teemoja ovat luonnon ikiaikainen kiertokulku ja kehittyminen, ja miten ihmisen tekojen myötä kehitys kiihtyy liian nopeasti meidän kannalta huolestuttavaan suuntaan.