1.4.2020

Arvoisa festivaaliyleisö,

 

Neljäs musiikki- ja gastronomiafestivaali Soinillinen on saanut viime silauksensa poikkeuksellisissa oloissa. Festivaali on jälleen luonut nahkansa, ja tarvittavat resurssit on kerätty kasaan, mutta epävarmuus festivaalin toteutumisesta luo ennennäkemättömän varjon kovankin tahtotilan auraan.

 

Klassisen muusikon näkökulmasta vielä tammikuussa vaikutti siltä, että vuoden 2020 ”juttu” tulee olemaan Ludwig van Beethovenin 250-vuotisjuhlavuosi. Orkestereiden kausiohjelmat, festivaalit ja levymarkkinat pursusivat Beethovenia. Festivaalisuunnittelussa se tiesi vaikeaa päätöstä. Muss es sein? Onko näin oltava? Näin arvoituksellisesti Beethoven kirjoitti viimeisen jousikvartettonsa alkuun. Tarpeemme katsoa sivupoluille sai pohtimaan myös muita vaihtoehtoja kuin niiden kuuluisien Beethovenin viimeisten jousikvartettojen tuomista Soiniin.

 

Sitten tuli muuta ajateltavaa. Vuosi sitten kirjoitimme: ”#Metoo on vihdoin nostanut esiin taidealojen rakenteellista epäsuhtaa sukupuolten välillä useiden kiusallisten tapausten kautta. Musiikin ja varsinkin klassisen musiikin kentällä on silti ollut ihmeellisen hiljaista, vaikka samat ongelmat koskettavat myös meitä.” Sonja Saarikosken laaja ja ansiokas essee Pitkät jatkot helmikuun 2020 Imagessa ehti juuri ja juuri aloittaa keskustelun alamme rakenteista, nöyryyttämisestä ja epäasiallisesta käytöksestä, kun korona-aalto pyyhkäisi taidealojen yli. Itku meinasi päästä, kun pääministeri Sanna Marin luetteli: "Suljetaan valtion ja kuntien museot, teatterit, Kansallisooppera, kulttuuritalot, kirjastot, kirjastoautot, Kansallisarkiston asiakas- ja tutkijasalipalvelut, harrastustilat ja -paikat, uimahallit ja muut urheilutilat, nuorisotilat, kerhotilat, järjestöjen kokoontumistilat...” Millaista olisi elää maassa, joka riisuttaisiin kaikesta kulttuurista ja sen harrastamisesta, mietimme. 

 

Kesällä 2020 Soiniin on saapumassa ennätysmäärä taiteilijoita. Saamme vihdoin festivaalillemme suomalaisen jazzin supermiehen Teppo Mäkysen yhtyeineen! Suomenselän sydänmaille palaavat myös soinilaisille jo tutut multimuusikot Esko Grundström ja Tomas Takolander. Lauantai-iltana Soinin yhteistalon valtaa valtiottomien kansojen musiikki tanssijan ja kymmenhenkisen orkesterin voimalla. Samalla esitys herättää kysymään, edustaako kaikki musiikki jotakin olemassaolevaa kulttuuria. Onko absoluuttista musiikkia olemassa? Ehkä Beethovenkin oli vain edustamansa kulttuurin tuote.

 

Keminmaan kosmopoliitti, kuvataiteilija Liisa Rautiainen sanoi: ”Olen mennyt Helsingin yli. Se on ollut mielenkiintoisempaa.” Siinä yksi syy, miksi tämä festivaali järjestetään juuri Soinissa. Siksi kuulemme festivaalilla sekä Kuhmossa mökkeilevän rovaniemeläisen Outi Tarkiaisen että Rovaniemen ja Napolin välillä aikansa jakavan Väinö Jalkasen teokset, joista jälkimmäinen on saanut inspiraationsa kuvataiteilijan tarinasta. Liisa Rautiaisen työt muodostavat merkittävän osan Pohjois-Suomen museoiden kokoelmista, ja nyt näitä teoksia on mahdollista nähdä myös Soinissa. 

 

Lopulta: Es muss sein. Myös Soinillisessa kuullaan Beethovenia. Neromyytin ympäröimää hahmoa lähestytään kuitenkin ruokapöydästä käsin. Mitä Beethoven söi nuottien raapustamisen lomassa? Entä millaista musiikkia hän itse kuunteli? Festivaalimme kokkina debytoiva Arto Rastas olisi varmasti kelvannut ”keittiöapulaiseksi” tälle vaativalle asiakkaalle. Beethovenin ajan ruokakulttuuria ja kokemuksen moniaistisuutta valottaa toinen Keminmaan voimanainen, elintarvikealan tutkimusprofessori Anu Hopia.

 

Eivät ne soitto ja laulu tietenkään mihinkään loppuneet. Taiteilijat siirsivät luovuutensa verkkoon, taide etsi tiensä ihmisten koteihin. Soinillinen on kuitenkin festivaali, joka ei ole siirrettävissä suoratoistopalvelujen kautta suomalaisten kotisohville. Pelkästään tapahtuman kantava ajatus yhdessä syömisestä vaatii fyysistä läsnäoloa.

 

Syitä saada festivaali vietyä läpi, tavalla tai toisella, ennemmin tai myöhemmin – tietysti mieluiten suunnitellun mukaisesti – tuntuu olevan nyt erityisen monta. Ensinnäkin toivomme sydämemme pohjasta, että voimme tarjota sovitun työtilaisuuden ja korvauksen erityisesti niille lukuisille freelancemuusikoille, joita olemme festivaalillemme kiinnittäneet. Odotamme innolla esimerkiksi allekirjoittaneille sävelletyn duon kantaesitystä. Kaipaamme aitoja kohtaamisia muiden taiteilijoiden ja Soinillisen erityisen yleisön kanssa. Ja lopulta: odotamme malttamattomina kaikkien niiden tarinoiden kertomista, joiden ympärille Soinillisen 2020 konsertit ovat rakennettu.

 

Näitä odotellessa suosittelemme karanteenilukemiseksi jo mainittua Sonja Saarikosken esseetä, Hufvudstadsbladetin Wilhelm Kvistin ja Helsingin Sanomien Vesa Sirénin artikkeleita naissäveltäjiin, klassisen musiikin asiattomuuksiin ja miksei Beethoveniinkin liittyen sekä tutustumista kaikkiin tulevan kesän huikeisiin, omaleimaisiin ja monipuolisiin festivaalitaiteilijoihimme sekä festivaaliohjelmaamme kokonaisuudessaan nettisivuillamme. Pysytään kuulolla!

 

Juuli Holma & Juhana Inkinen

Soinillinen 2020 siirretty 24.5.2020 kesäkuulta lokakuun 16.–18. päivälle.